Maailmanlaidalla Reissukartta (Edge of the World): 11pv. Mac Gyver mukana ja riippumattomuutta

Aamu oli kirkas, mutta siihenkin mahtui 30min kuuro.
Lippu on varattu 13:30 laivaan, joten nurkilla pyörin ja kohti Englantia sekä etelää on matka.

pikkusen sai Mac Gyver hommia aamulla kun penkin alla olevat taakka hihnat oli mennyt melkein poikki.

onneksi ei moottoritiellä.. :D

no nippusiteet ja teippi hoitaa loppumatkan asiaa, jos en muuta keksi..

ei oo käyttöä näille enään..

uusin taakka hihna.. nippusiteet penkinalta

Matka satamaan oli kaikki 23km, joten aamuruuhkaa ei ollut kun kesken päivää lähdetään, useampi motoristi tuli samaan laivaan ja

fastboat Irlannista kohti Englantia alkoi, 2h menee nopeesti.

Dun Laoghaire - Holyhead

Stenaline kuljettaa jo toista kertaa.

edellisen kerran kun englanti - Irlanti alkuviikolla..

Merenkäyntiä on mukavasti, iphonen vatupassi on parhaimmillaan 4asteen kallistusta vaaka tasossa, onneksi on mp tällä kertaa hyvin kiinnitettynä.

vieläkään ei ole koti ikävä, tämä on osa mun elämää ja nautin siitä todella, keli kun olisi vielä +20`C olisin enenmmän kuin onnllinen.

Riippumattomuus mistään paitsi, nälkä, jano, yösija, eikä aina siinä järjestyksessä pitää mielen virkeänä.

Aina yöt ei oo lämpimiä mutta aamunuha lähtee niistämällä.

Arjessa näitä pikkujuttuja alkaa kaipaamaan.

Omien kykyjen ylittäminen on oikeestaan jokapäiväistä.

Sen suurempia en suunnittele, matkaan fiilispohjalta eteenpäin (pikkutiet johdattaa )

Nytkin tein päätöksen kun keli näytti heikolta, halusin lämpöä.

Sen takia Matka kohti lähemmäksi päiväntasaajaa alkoi..

En siis kierrä pohjois Irlanninkautta Scotlantiin..

ei tällä kertaa..

Man Saaretkin jää väliin, sinne sitten kun on aika, 2015 tt kilpailuihin?

kun katselen ihmisä laivassa, pistää hymyilyttään, millä tarkoituksella kukakin on liikkeellä. Työmatka, loma, puolisoa moikkaamassa, kaikilla oma tarinansa.

Itse olen varmaan itseäni etsimässä. Haastamassa itseäni, niin ikäviin kun hyviinkin tilanteisiin.

Paljon nään tyytyväisiä pariskuntia, perheitä, porukoita, ihmiset on aikas iloisia tai ainakin ei paljoakaan mikään tunnu haittaavan.

Suurimmat omat murheet odottaa vasta kun arki tuo ne mukana, nyt en murehdi niitä.

Omaa aikaa omista jutuista voisin sanoa..

Optimisti olen ja tulen olemaan, on tietysti niitä päiviä kun mikään ei kulje mutta sillon tietää että huominen on parempi..

jatkuva haastaminen on kuitenkin uuvuttavaa, sillon tällöin olisi helpompi olla omalla sohvalla, nauttimassa siipiä ja olutta kun katsoo elokuvaa.. mutta sitä voin tehdä koska vaan.

Koti on hyvä olla, mutta ei siellä tarvitse olla kokoajan..

ostin itselleni matkamusiton Irlannista, Trinity korun.

Se kertoo jatkuvuudesta, syvällä ajatuksella myös sympioosista maa, ilma ja tuli.

kun ne on balanssissa kaikki jatkuu, niin matkakin..

Tuli on tässä osassa varmasti ns polttoaine = ruoka, bensa, varat

Mitä ihminen haluaa, mitä on tarpeet ollakseen onnellinen, mihin viedään raja, millon on tarpeeksi.

Kaikilla on omat halunsa, tavoitteet, mutta mikä on riittävä, tuleeko raja vasta vastaa kun ei saavuta enään mitään vai tuleeko se onnellisuutena sen hetkiseen, eli tyytyväinen Terveyteen, Turvallisuuteen, Talouteen, yms..

En tavoittele kuuta taivaalta, mutta haasteita on kiva ottaa vastaan. Tietyt asiat on koulinut miestä ja mennyt tietylle tasolle joten kaikki pikkuasiat ei vaan tunnu haasteelta enään.. joten uudelleen kysymys milloin on tarpeeksi.. ?

Tätä jään pohtimaan ja nauttimaan tilanteesta johon ei ole vastausta tällä hetkellä.

150 km jaksoin ajaa..
leppsota mutkaa ilan sadetta, päivä painoi ja olutta teki mieli.
Sopiva leiri löytyi..